20. marraskuuta 2010

Phalaenopsiksen hoito ja Dendrobium nobile




Hoito-ohjeet phalaenopsikselle: (taas muistutan, nämä toimivat minulla näissä olosuhteissa mitä täällä on. Moni muu menetelmä sopii taas toisille kasveille, ei ole yhtä ainoaa totuutta rukkukasveja kasvattaessa)
- Tykkäävät lämpimästä ilmasta ja tasakosteudesta
- Sumuttelu aamuisin on hyväksi
- Kastelen uppokastelemalla lämpimään sadeveteen silloin kun kasvualusta ei tunnu enää kostealta. Pidän ämpärissä n. puoli tuntia, niin, että kasvi imee vettä pohjasta, ruukun päällinen osa tai kasvi itse ei ole veden alla.
- Lannoitukseen sopii mieto fosfori- ja kaliumpitoinen lannoite (ei typpivoittoista). Huom! Kaupan "orkidealannoite" on usein juuri typpivoittoista -> saat runsaan lehtikasvun mutta kukinta jää uupumaan.
- Lannoitan muutaman viikon välein kasvukautena
- En leikkaa kukkavarsia (saattavat kukkia samasta varren kärjestäkin uudelleen)
- Tarkastelen ahkerasti juurien kuntoa ja väriä. Vihertävänvaalea runsas ja terve juuristo kertoo hyvinvoivasta kasvista.
- pyrkinyt saamaan kasvit talvella pieneen lepokauteen aavistuksen verran viileämmällä huoneella ja kastelemalla harvemmin.
-Kasvualustakokeiluja: kaupan seos ei oikein toimi, omakeräämä männynkaarnamurska höystettynä soralla, hiilellä ja rahkasammaleenlatvoilla sopii minun kasveilleni.
-
ruukkukokeiluja: puolet kasveista saviruukussa ja puolet muovisessa. En ole vielä päättänyt kumpi toimii paremmin. Muoviruukkuun oli helppo tehdä myös sivuun reikiä - kasvit tykkäävät tästä. Myös juurien kuntoa on helppo tarkastella. Toisaalta saviruukku hengittää ja kosteus haihtuu nopeammin - muovisessa ylikastelun vaara suurempi.
- Älä turhaan vaihda rukkua/kasvialustaa
. Itse vaihdan vain, kun kasvi ns. nostaa itsensä ulos ruukusta.


Noh, ja nyt sitten tämä uusi tulokas. Dendobiumit ovat ehdottomasti suosikkiorkideoitani (kasviteteellisissä ja kokoelmissa usein mielestäni kaikista kauneimpia), ja hankin nyt ensimmäisen sellaisen omaksi. Aloitan lajista, jota on viljelty jo kauan: Dendrobium nobile on varmasti monelle harrastajalle tuttu. Minun lajikkeellani on hieman vaaleanpunaista mukana, mikä on mielestäni ihana yksityiskohta. Ja tuoksu - se on huumaavan ihana! Joka päivä tuijottelen nobileani ja sen vieressä taas kukkivaa suosikkiani Hippeastrum White nymphiä haltioituneena. Miten kauniita he ovatkaan! Nobilen hoitoon olen perehtynyt kirjoista, mutta tässä blogissa haluan esitellä ennen kaikkea kokemukseen perustuvia hoito-ohjeita, joten jätämme hoidolliset kysymykset tuonnemmaksi.

17. marraskuuta 2010

Miten saada Saintpaulia kukkimaan?





Paavalinkukat, Saintpaulia ionanha ovat monen suosikkikukkia. Oikeassa hoidossa ne kasvavat ja kukkivat upeasti jopa ympäri vuoden. Saintpaulian hoito ja kukittaminen ei ole vaikeaa laisikaan, mutta anteeksiantavainen santtu ei aina ole - väärällä hoidolla se on myös todella helppo tappaa. Saattaa olla myös niin, että paavalinkukka kasvaa upeasti - mutta vain viherkasvina. Toivottu kukinta voi jäädä uupumaan.

Kuten aikaisemminkin olen todennut, en ole luontainen viherpeukalo. Olen tehnyt santtujeni kanssa kaikki virheet aluksi. Nykyään afrikanorvokkini kukkivat kauniisti alkukeväästä alkutalveen. (Jos olisi talvella lisävalo, kukkisivat ne myös silloin). Minun yksinkertaiset ohjeet sopivat sellaiselle kasvattajalle, joka haluaa saada muutamat santtunsa kauniisti kukkimaan ikkunalaudallaan vuodesta toiseen, kuitenkaan tekemättä tästä asiasta elämäntehtäväänsä. En koe santtujeni kanssa samanlaista euforiaa ja keräämisvimmaa kuin vaikkapa amaryllisten kanssa, mutta jokainen nuppu ja kukka keittiöni ikkunalla on ilon aihe ja piristys.

Hoidossa muista VESI-valo-lannoitus-ilmankosteus.

VESI: LIIKAKASTELU TAPPAA SANTUT.
Kastele vasta kun kasvi vettä pyytää
eli kun lehdet nuukahtavat (kyllä kyllä, kasvi ei kärsi tästä ja piristyy heti saatuaan vettä. Näin vältät vaarallisen ylikastelun ja kasvisi voivat hyvin). Älä kuitenkaan anna santtujen kuivua tai nuutua. Lehtien pieni roikotus tarkoittaa nestejännityksen vähenemistä, ei vielä kuivumista, mutta sitten on heti aika kastella.
Kastele LÄMPIMÄLLÄ vedellä ruukun alta.
Miten tehdä: Kokeile että multapaakku on kuiva (jos se ei ole, nuukahtaminen johtuu tuholaisista, sairaudesta tai kylmästä) nostamalla ruukkua. Muoviruukun on oltava ihan kevyt. Saviruukkua kannattaa kopauttaa. Huomaa myös että saviruukku kuivuu huomattavasti nopeammin. Sormellakin kokeilu on ok, mutta sitten pitää kokeilla syvältä - pelkkä pintamullan kuivahtaminen ei tarkoita kasteluntarvetta. Laita aluslautaselle kuumaa vettä - hanavesikin käy, sadevesi aina parempi- vesi jäähtyy hetkessä sopivan lämpöiseksi. Anna kasvin imeä juuret vettä täyteen, n.30 min. Voit tehdä tämän lavuaarissa tai lautasella. Vettä voisi olla n. 3cm. Saintpaulian kastelu- tai suihkutteluvesi ei koskaan, ikinä saa olla kylmää.

Paljon puhutaan ylä- ja alakautta kastelusta. Molemmat käyvät yhtä hyvin, mutta yläkautta ka
stelu vaatii enemmän tarkkuutta. Siksi suosittelen alakautta kastelua. Nuoret taimet kuitenkin kastellaan aina yläkautta.
"Alice"
VALO: Saintpauliat eivät jaksa kukkia varjossa.
Santut, jotka eivät kasva ikkunan läheisyydessä eivät kuki.
Kuitenkin lievä varjo kas
vukaudella on tärkeää - suora keväinen ja keskipäiväinen auringonpaiste ei ole kasville sopivaa (kasvaa luonnossakin puiden ja kasvillisuuden katveessa).
Miten teet: Kaikki valo on tervetullut. Suojaa paahteelta verholla tai siirtämällä kasvit kesäksi varjoisammalle ikkunalle. Talvella kaikki mahdollinen valo on tarpeen. Kukkiakseen paavalinkukat tarvitsevat paljon valoa. Ja valossa kukat ovat kauniimmat ja isommat. Vähänkin kauempana ikkunasta kukan värit haalistuvat ja kukat jäävät pieneksi.

LANNOITUS: lannoittamatta kasvi kärsii eikä kuki.
Miten teet: Lannoitustyylejä on monia, esitän tässä oman tyylini (varmasti moni muu tapa on yhtä hyvä tai parempikin, tämä ei siis ole ainoa oikea tapa, mutta toimiva se on). Lannoitan kasvukaudella (maalis-loka) noin joka toisella kastelukerralla suoraan kasteluveteen. Lannoitusvahvuudeksi teen vain puolet annetusta ohjeesta. Lannoitteena käytän nestemäistä kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta. NPKn suhde on oltava suurinpiirtein 10-20-20. Luvut voivat olla muutakin, mutta perusideana on, että typpeä on vähemmän kuin fosforia ja kaliumia. (oliko NPK täyttä hepreaa? Lue tästä lisää). Jos kasvit t eivät saa keinovaloa, ei tarvitse talvella lannoittaa. Itse annan pari kertaa talvellakin hyvin mietoa lannoitetta, jos näyttää siltä että lehtiä kasvaa. Santuthan eivät lepää talvella (Tansmaniassa on aina kesä) mutta meidän oloissa valoa on talvella liian vähän, ja kasvu hidastuu.
Kuvassa santtuni talvella.
ILMANKOSTEUS santut tykkäävät kosteasta ilmasta.
Miten teet: Sumuta kasvit aamuisin. Muista aina lämmin vesi. Suuren vesipisarat aiheuttavat laikkuja lehdille, joten kannattaa käyttää hyvää sumutinpulloa. Itse suihkutan amppeleissa kasvavia soihtuköynnöksiä ja mesiriippoja reilusti. näiden alapuolella kasvavat santut saavat korkealta putoavaa hyvin hienojakoista sumua aamuisin. Kasvit selvästi pitävät tästä. Tähän liittyen vielä pieni tarina: Lapsuudenkodissani oli verrattain suuri ikkuna kylpyhuoneessa. Ikkunalaudalla kasvavalla saintpaulialla oli valtava kukinta. Sama tavissininen santtu olohuoneessa kasvatti enemmän lehtiä ja vähemmän kukkia...

Seuraavassa osiossa keväämmällä istutusta ja lisäystä.
Jos aihe kiinnostaa, suosittelen seuraavia nettisivuja
Tue saintpaulioiden suojelua ja tilaa pistokkaita
The African violet society of America
Dipley's
African violet centre
Rob's violets
Optimara violets

8. marraskuuta 2010

Kasvikuulumisia


Kuvassa etualalla Hippeastrum White nymph ja taempana Evergreen sekä versova amarylliksen pikkusipuli. Myös santut ja pieni aaroninparta Saxifraga stolonifera ovat päässeet kuvaan


Jotain tapahtuu huonekasvirintamalla marraskuussakin!

- Kuten olen aikaisemminkin maininnut, minulla on aina itämässä jotain siemeniä. Säilytän niitä kylpyhuoneen ja wc:n peilikaappien päällä. Saavat siten pohjalämpöä ja toisaalta eivät vie tilaa (ikkunapaikat ovat tässä huushollissa kortilla:-). Eilen kastellessani huomasin että häntäparsa ja freesia ovat itäneet! Häntäparsan taimi on hieman tumma, toivottavasti se selviää. Olisi pitänyt aikaisemmin nostaa valoon. Parsa kasvakoon nyt itämispurkissaan, en uskalla sitä vielä rasittaa. Freesian koulin jo. Nämä freesiat ovat kylkiäispussista -> väri ja laijike ovat yllätys. Minä olen kasvattanut freesioita mukulasta puutarhassani menestyksellä, mutta siemenkylvö on ihan uusi juttu. [puutarhalla tarkoitan edellistä kotiani, sitä jonka puutarhaa laitoin rakkaudella ja valtavalla työllä, ja josta sitten jouduin luopuumaan. Mieheni työn takia vaihdoimme paikkakuntaa. Rakastin puutarhaani paljon, mutta puolisoa vielä enemmän, joten olen positiivisesti hyäksynyt asian. Sitäpaitsi muuton myötä huonekasveista tuli oikeasti tärkeitä. Ne kun saa mukaan tästä väliaikaisesta kodista...]

- Gardenialla on nuput. Ne eivät vielä aukea pitkiin aikoihin, saa nähdä josko ollenkaan. Gardeniahan on sellainen, että tiputtaa nuppunsa pois pienestäkin kääntelystä. Myös suihkutus voi suututtaa sen. Toisaalta myös kuiva ilma tekee saman. Myös liikamärkyys, kuivuus, pimeys ja kalkillinen vesi tiputtaa nuput. Yritän parhaani - saa nähdä miten käy. Se kellastuttaa alimpia lehtiäkin, joten en ole varma kukinnan onnistumisesta tällä kertaa. Erityishoidolla koitan saada nuput auki kevääksi.

- Jaloritarinkukista kahdella on nuppu. Lajikkeet Evergreen ja White nymph ovat molemmat levänneet nyt pari kuukautta joten kukinto on molemmilla jo toinen tänä vuonna. Minullahan amaryllikset saavat kasvaa oman vuosikiertonsa mukaisesti miten haluavat. En yritä kukittaa niitä jouluksi vaan ne kukkivat, kasvavat ja lepäävät silloin kun itse haluavat. Jotkut kukkivat kerran vuodessa ja jotkut kaksi. En laita sipuleita mihinkään pimeäänkään, lepäävät ihan samoissa paikoissa missä kasvavatkin. Siten on helppo huomata milloin kasvua tapahtuu. Kesät säilytän niitä ulkona. Myös lajike Bogota on herännyt levolta. Se kuitenkin minulla aina kasvattaa ensin lehtiä ja sitten lopputalvesta pukkaa lehtien sekaan kukkavanan. Näin on käynyt jo kahtena vuonna, ja sama taitaa jatkua tänäkin talvena. Aikaisemmin kuvaamani Pasadena kukkii nyt toisella kukkavanalla ja kolmas nuppu on jo tulossa! Talvi olisi paljon ankeampi ilman näitä ritarinkukkia!

- Minulla on vakiokukkakauppa, missä asioin usein. Myyjä on äärimmäisen mukava, ja viime käynnilläni hän lykkäsi käteeni yhden kärsineen santun (lajike tuntematon) ja amarylliksen lisäsipulin. Sipuli versoo ja santtu on lykännyt kolme nuppua! Jännityksellä odotan millaiset kukat siinä on.

- On kasvirintamalla murheitakin. Maljaköynnökseni on todella murheellinen näky. Se taitaa tiputtaa kaikki lehtensä. En ole ollenkaan varma, että se selviää talven yli. Olen kasvattanut sen keväisestä pistokkaasta, joten minulla ei ole kokemusta sen talvehtimisesta. Tiedän sen vaativan paljon valoa - joten laitoin sille lampunkin, mutta ei se oikein ole auttanut. Kiinarikin on aika nuutunut. Kaktukset taas eivät mene lepoon - on aivan liian lämmintä niille.

- Olen myös päättänyt luopua muutamasta kasvista, mistä en erityisemmin pidä. Ensimmäisenä saa lähteä värinokkonen Coleus blumelei hyb. Tylsä kasvi kertakaikkiaan. Vaikka miten sitä laiminlyön aina se vaan kasvaa. Ja kukintaahan ei kannata edes tavoitella. Liisantyyny callisiarepens ja pikkuliisantyyny callisia elegans saavat myös lähteä. Ihan hauskojahan ne ovat, mutta niissä ei ole mitään mikä minua erityisesti kiinnostaisi. Kasvutapa muistuttaa paljon tuttua pihatähtimötämme stellaria media, jota kyllä voin ihastella kesällä pihalla ihan tarpeeksi (hieman ohi aiheen: rikkaruoho-käsite on minulle tuntematon! T: herbaarion kerääjä). Kumipuu Ficus elastica, pennimuori Peperomia rotundifolia ja kirjovehka Dieffenachia maculata saavat vielä jäädä, mutta jos keväällä kasvilista taas pitenee, ovat nekin vuorossa.

Huom. amarrylliksien lajikekuvat ja tähtimölinkki eivät ole minun ottamia kuvia.

Kuvassa Hippeastrum Pasadenan uusi nuppu

1. marraskuuta 2010

Muutamat mehikasvini




Minä en ole synnynnäinen viherpeukalo. Jokaiseen kasviini olen tutustunut, monen kanssa alussa säheltänyt paljonkin. Olen sellainen kasvihoitaja jolle sopivat kasvit, jotka tykkäävät päivittäisestä hoidosta ja (rakkaudesta:-). Suihkuttelen päivittäin kasvini useaan otteesseen ( nyt kun olen hoitovapaalla, todellakin 3-4 krt. päivässä) ja kastelu ei minulta unohdu, ei lannoituskaan. Olen joutunut oikein opettelemaan, ettei lähskään kaikkia kasveja kannata uudelleen istuttaa joka vuosi. Multaseoksiin paneudun ja tutkin kasvejani jatkuvasti. Ehkä juuri siksi tuholaisista minulla on ollut vain vähän vaivaa.

Mutta minusta tuntuu, etteivät mehikasvit välitä sellaisesta hoitajasta kuin minä. En myöskään erityisemmin ole kiinnostunut koko kasviryhmästä, tietoni ja taitoni näiden kanssa ovat olemattomat.
Kirjotähti Haworthia pentagona kuolettaa jokaisen ruusukkeensa alimpia lehtiä oikein urakalla. Oliko liian pimeää (kukkateline vajostetun itäikkunan läheisyydessä) vai kastelinko liikaa? SIINÄ OLEN HYVÄ. Todennäköisesti molempia. Noh, nyt Haworthia on kaktusten kanssa lampun alla. Ihan huoneenlämmössä valitettavasti - minulla kun ei kaktuksille ole viileää talvehtimispaikkaa. Saa nähdä piristyisikö kasvi yhtään. Minä pidän tämän kasvin ulkonäöstä paljonkin, joten toivon, että se jaksaisi talven yli.

Jopa rahapuun crassula ovata, jonka sain lahjaksi keväällä, olen saanut tiputtamaan todella monta lehteään (varret ovat alhaalta jo lähes kaljut). Sen pitäisi lukemani mukaan pärjätä vähässäkin valossa, mutta sain sen tokenemaan vasta asetettuani kasvin valoisimmalle ikkunalleni (vähän hampaat ristissä kylläkin, koska en erityisemmin koko kasvista välitä, ja haluaisin siihen mielummin vaikka jonkun narrinhiipan tai amarylliksen, mutta en voi antaa Rahiksen nyt kärsiäkään. Olkoon nyt siinä, kesällä nakkaan sen ulos kasvamaan.)

Mehitähden sain jo tapettua, mutta sitten minulla on tämä tunnistamaton mehikasvi, joka ensin tiputteli pois pienet poikasensa, mutta nyt se näyttää voivan hyvin, vaikka (todennäköisesti) kastelen sitä ihan liikaa. Arabiankahvi coffea arabica asustaa talven lampun alla ikkunalla, ja tämä mahdollisesti jokin Echeveria on päässyt pienen kokonsa ansiosta myös sitten siihen. Siitä on näyttänyt tykkäävän, itse asiassa kasvi on kääntynyt nyt jo ikkunasta poispäin kohti tuota lamppua.

Sitten on vielä tulilatva Kalanchoe blossfeldiana ja herttaköynnös Cerobegia woodii (joka kyllä on mukulakasvi, mutta laitetaan se nyt tähän samaan esittelyyn) . Nämä kasvit ovat kultaköynnöksen Epipremnum pinnatum 'Aureum' kanssa keittiössä korkealla hyllyllä, ja taitavat olla asuntoni ainoat kasvit jotka saavat kasvaa kutakuinkin rauhassa ja välillä unohdettuinakin. Tulilatva kuuluu itulehtiin, ja ne kuuluvat ehdottomasti monen harrastajan kokoelmiin, mutta eivät minun. Ulkonäkö, kasvutapa eikä edes monimuotoisuus ei minua kyseisessä suvussa kiehdo laisinkaan. Herttaköynnöksen pistokkaat sain kerran kaupanpäällisinä. Kasvi on ihan hauska, mutta kasvi on vielä - miten nyt sanoisi - kovin alkutekijöissään. Kolme ohutta kasvivartta ja pienenpienet lehdet eivät ole esteettiset. Mutta muuten kasvi on ihan hauska. Olisi kiva kysyä joskus joltain asiantuntialta, miksi minun herttaköynnökseni lehdet ovat kovin pienet (tuskin senttiäkään), kun kukkakaupossa kasvin lehdet ovat paljon isommat. Huono hoito? Nuori kasvi? Kenties jokin lajike?


Haworthian vieressä syyläkaktus Mammillaria winterae
Oikeanpuoleisessa kuvassa Haworthian syysmasennus tarkemmin