Minä en ole synnynnäinen viherpeukalo. Jokaiseen kasviini olen tutustunut, monen kanssa alussa säheltänyt paljonkin. Olen sellainen kasvihoitaja jolle sopivat kasvit, jotka tykkäävät päivittäisestä hoidosta ja (rakkaudesta:-). Suihkuttelen päivittäin kasvini useaan otteesseen ( nyt kun olen hoitovapaalla, todellakin 3-4 krt. päivässä) ja kastelu ei minulta unohdu, ei lannoituskaan. Olen joutunut oikein opettelemaan, ettei lähskään kaikkia kasveja kannata uudelleen istuttaa joka vuosi. Multaseoksiin paneudun ja tutkin kasvejani jatkuvasti. Ehkä juuri siksi tuholaisista minulla on ollut vain vähän vaivaa.
Mutta minusta tuntuu, etteivät mehikasvit välitä sellaisesta hoitajasta kuin minä. En myöskään erityisemmin ole kiinnostunut koko kasviryhmästä, tietoni ja taitoni näiden kanssa ovat olemattomat.
Kirjotähti Haworthia pentagona kuolettaa jokaisen ruusukkeensa alimpia lehtiä oikein urakalla. Oliko liian pimeää (kukkateline vajostetun itäikkunan läheisyydessä) vai kastelinko liikaa? SIINÄ OLEN HYVÄ. Todennäköisesti molempia. Noh, nyt Haworthia on kaktusten kanssa lampun alla. Ihan huoneenlämmössä valitettavasti - minulla kun ei kaktuksille ole viileää talvehtimispaikkaa. Saa nähdä piristyisikö kasvi yhtään. Minä pidän tämän kasvin ulkonäöstä paljonkin, joten toivon, että se jaksaisi talven yli.
Jopa rahapuun crassula ovata, jonka sain lahjaksi keväällä, olen saanut tiputtamaan todella monta lehteään (varret ovat alhaalta jo lähes kaljut). Sen pitäisi lukemani mukaan pärjätä vähässäkin valossa, mutta sain sen tokenemaan vasta asetettuani kasvin valoisimmalle ikkunalleni (vähän hampaat ristissä kylläkin, koska en erityisemmin koko kasvista välitä, ja haluaisin siihen mielummin vaikka jonkun narrinhiipan tai amarylliksen, mutta en voi antaa Rahiksen nyt kärsiäkään. Olkoon nyt siinä, kesällä nakkaan sen ulos kasvamaan.)
Mehitähden sain jo tapettua, mutta sitten minulla on tämä tunnistamaton mehikasvi, joka ensin tiputteli pois pienet poikasensa, mutta nyt se näyttää voivan hyvin, vaikka (todennäköisesti) kastelen sitä ihan liikaa. Arabiankahvi coffea arabica asustaa talven lampun alla ikkunalla, ja tämä mahdollisesti jokin Echeveria on päässyt pienen kokonsa ansiosta myös sitten siihen. Siitä on näyttänyt tykkäävän, itse asiassa kasvi on kääntynyt nyt jo ikkunasta poispäin kohti tuota lamppua.
Sitten on vielä tulilatva Kalanchoe blossfeldiana ja herttaköynnös Cerobegia woodii (joka kyllä on mukulakasvi, mutta laitetaan se nyt tähän samaan esittelyyn) . Nämä kasvit ovat kultaköynnöksen Epipremnum pinnatum 'Aureum' kanssa keittiössä korkealla hyllyllä, ja taitavat olla asuntoni ainoat kasvit jotka saavat kasvaa kutakuinkin rauhassa ja välillä unohdettuinakin. Tulilatva kuuluu itulehtiin, ja ne kuuluvat ehdottomasti monen harrastajan kokoelmiin, mutta eivät minun. Ulkonäkö, kasvutapa eikä edes monimuotoisuus ei minua kyseisessä suvussa kiehdo laisinkaan. Herttaköynnöksen pistokkaat sain kerran kaupanpäällisinä. Kasvi on ihan hauska, mutta kasvi on vielä - miten nyt sanoisi - kovin alkutekijöissään. Kolme ohutta kasvivartta ja pienenpienet lehdet eivät ole esteettiset. Mutta muuten kasvi on ihan hauska. Olisi kiva kysyä joskus joltain asiantuntialta, miksi minun herttaköynnökseni lehdet ovat kovin pienet (tuskin senttiäkään), kun kukkakaupossa kasvin lehdet ovat paljon isommat. Huono hoito? Nuori kasvi? Kenties jokin lajike?
Haworthian vieressä syyläkaktus Mammillaria winterae
Oikeanpuoleisessa kuvassa Haworthian syysmasennus tarkemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti