21. heinäkuuta 2011

Verenpisarat

Verenpisarat Fuchsia kasvavat minulla tätä nykyä parvekkeella.
Saa nähdä miten talvehtiminen onnistuu.

Jos muuten haluat vielä ottaa pistokkaita verenpisaroistasi, se kannattaa tehdä piakkoin. Pistokkaat ehtivät hieman kasvaa ja voimistua talven varalle. Myöhemmin syksyllä ne myös juurtuvat paljon huonommin.

Minulla on kaksi lajiketta


Pystykasvuinen F. 'Blue Sarah '


Riippuvakasvuinen F. 'Holly's beauty'

12. heinäkuuta 2011

Narrinhiippa - Kohleria



Kohleria eriantha eli Red trumpets


Kohleria eli narrinhiippa kuuluu gesneria-kasveihin. Lähes kaikki myytävät kasvit ovat hybridejä. Luonnlajit ovat peräisin enimmäkseen Kolumbiasta. Lajikkeita on todella monia, toisistaan poikkeaviakin. Lehdet, varret ja kukatkin ovat karvaiset, jopa pörröiset.

Minä en ole kovin kokenut narrinhiippojen kasvattaja, enkä aluksi edes erityisemmin pitänyt koko kasvista, mutta hiljalleen kiintymys on kasvanut - ja nykyään ne ovat melkeimpä lemppareitani koko hiemosta. Omasta kokoelmastani löytyy
Kohleria 'Ampallang'
Kohleria 'Cybele'
Kohleria 'Sunshine'
Kohleria eriantha

Yksi hauska puoli on kasvin äärettömän helppo lisääminen. Perhosen toukan näköiset juurimukulat / kasvukävyt / ritzomit (miten kukin niitä nyt kutsuukaan) kehittyvät multaan. Kannattaa tarkistaa multa huolella, kun istuttaa kasvia uudelleen. Ne voi kuulemma säilöä talven yli ja istuttaa keväällä multaan - tai olla malttamaton kuten minä ja istuttaa ne heti. Käpyjä voi myös pilkkoa, mutta ainakin minulla kokonaisesta kävystä kasvoi vahvemmat taimet. Yhtä helppoa on juurruttaa latvapistokkaat - suoraan multa/perliittiseokseen. Myös lehtipistokaskokeilu on minulla menossa - saa nähdä miten käy. Lisäksi siemenistäkin voi tätä kasvia lisätä. Kuvassa ylhäällä Kohleria 'Sunshine' pariviikkoisia taimia kävyistä kasvatettuna.


Kohleria eriantha (syn. K. hirsuta var. longipes*) kukkii minulla ensi kertaa. Se on luonnonlaji, joka rekisteröitiin 1865. Kasvi tunnetaan maailmalla nimellä Red trumpets. Kukka kuten kasvikin on todella karvainen, kuin katselisi turkkia tai paksua samettia. Nuput olivat muutaman viikon punaisia palloja, kauniita sellaisenaankin. Sitten eilen 'pallo' alkoi kasvaa ja pidentyä, ja nyt on sitten "punainen trumpetti" lähes auki. Nielu on enemmänkin raidallinen kuin pilkullinen. Nuppuja on tulossa lisää.

Linkkejä Kohleria - aiheisille sivuille
Smithsonian institute - julkaisema tieteellinen artikkeli Loistava artikkeli
http://www.gesneriads.ca/genkohle.htm Yleistä tietoa
http://ywwee.blogspot.com/ Yvennen Blogi aiheesta
http://www.gesneriasterna.se/swe/foto.php?start=KA&stop=LA Ruotsalaiset sivut
http://twincitiesgesneriads.blogspot.com/ Tässäkin yksi hauska blogi
http://www.violets4you.com/kohleria%20culture1.html Hyvät hoito-ohjeet02,

* Saattaa myös olla risteymä välillä K.hirsuta var. longipes ja var. hirsuta

10. heinäkuuta 2011

Suukkosuu vai sittenkin pusukki?


Nematanthus gregarius 'Sarah'


Nematanthus (syn. Hypocyrta)

Nematanthus - suku käsittää n. 25 lajia, kaikki kotoisin Brasiliasta. Nimi tulee kreikan sanoista "nema" säie ja "anthos" - kukka. Risteymiä ja jaloistettuja lajikkeita on jo isonkin kokoelman verran.

Tunnetuin laji Nematanthus glabra (tunnetummpi vanha nimi on Hypocyrta glabra) on suomeksi suukkosuu, englanniksi mm. Kiss-me-plant tai Goldfish plant. Nematanthus tropicana on suomeksi pusukki. Käytännössä monia muitakin Nematanthus-lajeja myydään näillä molemmilla nimillä vailla varsinaista loogisuutta.

Suukkosuu / pusukki kuuluu gesneriakasveihin kuten saintpauliat, soilikit, torpankukat, soihtuköynnökset ym. Tämän suvun lehdet ovat paksut, lähes mehikasvipaiset ja kasvutapa aluksi pysty, myöhemmin hieman riippuva. Myynnissä olevien lajien kukat ovat todellakin pusukalan näköiset!

Minun suukkosuuni ovat Nematanthus gregarius 'Sarah' ja 'Black magic'. Edellinen on kirjavalehtinen lajike, joka juuri kukkii ja jälkimmäinen tummalehtinen. Sen olen keväällä juurruttanut pistokkasta, ja on hyvässä kasvussa mutta vasta pieni. Kukintaa odottelen ensi kesänä.

7. heinäkuuta 2011

blogin uudelleensyntyminen

Olen pitänyt taukoa blogin pitämisessä.

Keväällä meitä odotti ikävä yllätys: kävi ilmi, että meidän on muutettava asunnostamme. Sopivaa uutta kotia meinannut löytyä millään. Meidän oli hyväksyttävä uusi tosiseikka - on muutettava kerrostaloon. Aluksi tullessani uuteen asuntooni, olin murheen murtama. Ei täällä voi kasvattaa mitään! Olohuone ja keittiö ovat itään ja metsään päin ja siis aika hämäriä. Makuuhuoneet ovat kyllä valoisat, mutta niitä on vain kaksi (joista toinen on 1- ja 3- vuotiaiden poikieni käytössä, joten huonekasvien sinne laitto on riskihommaa).

Noh - onneksi en ole masentuvaa tyyppiä. Päätin luopua osasta kasveista ja toisaalta etsiä uusia sopivimpia. Tämä ei ole mikään vuodatusblogi, mutta voin näin sivumennen sanoa, että edellisessäkin asunnossa asuimme vain vuoden. Sitä ennen jouduin luopumaan omasta hirsitalosta viileine puulämmityshuoneineen, puolen hehtaarin puutarhasta + kasvimaasta, johon olin laittanut käsittämättömän paljon hoitoa ja rakkautta, ja selvisin siitäkin.
Eikä tämä asunto nyt oikeastaan niin huono olekaan. Makuhuoneeni on valoisa, joten kohtalonköynnökset (Clerodendrum) ja posliinikukat (Hoya), joita rakastan yli kaiken, pääsivät ainakin sinne. Santut asustavat nykyään kahden ikkunalasin välissä keittiössä, aurinko kun ei sinne suoraan paista. Olohuoneessa on 3 metriä pitkä ikkunalauta - siellä on sitten kaikenlaista kasvia soihtuköynnöksestä soilikkiin.

Ainoa ongelma on ne kaikki sipulikasvit. Miten käy amaryllisten, heinäliljojen, kriinumeiden yms. kasvien jotka minulla ovat olleet lähinnä ulkona. Minulla on täällä vinttikomero, jossa on pieni ikkunakin, mutta en oikein ole varma, onko siellä yhtään viileämpää kuin asuinhuoneistossa... Nyt ne ovat parvekkeellani, joka on todellinen viidakko. Täytyy katsoa sitten syksyllä, luovunko näistä kasveista vai keksinkö jonkun ratkaisun.

Ja toki toki - vankkumaton tavoite on vielä saada se oma talo viherhuoneineen päivineen. Siihen asti mennään nyt tällä - neljä ikkunaa kolmannessa kerroksessa - blogilla.

Nyt on uusi kamerakin, joten jatkossa taas tiheämpää bloggausta!

Kasvilistani on nyt sitten hyvin paljon vanhentunut, joten teen lähipäivinä tänne uuden. En halua päivittää vanhaa - olen ikäänkuin aloittanut uuden vaiheen.

Inkku

10. toukokuuta 2011

Gloksinia kukkii!



Ensimmäinen mukulasta kasvattama gloksiniani avasi tänään kukkansa. On sanoinkuvaamatonta millaisen onnen voi kokea yhdestä kukasta! Ja kuten yleensä kasviystävällä - se paras ilo on silloin kun itse siemenestä, taimesta tai sipulista jotain onnistuneesti kasvattaa:-)

Kyseessä on siis Sinningia speciosa 'E.Frederick'

ja se kamerahan on edelleen huollossa...