Olen ajatellut kirjoitta tätä blogia siten, että toisin tässä esille kunkin huonekasvini kerrallaan, ehkäpä liittyen sitten johonkin ongelmaan tai kasvuun, nuppuun yms. Nyt kun talvi on ovella suurin osa kasveista asettuu lepoon, joten onkin sitten helppo aloittaa niistä muutamista jotka kasvavat.
Perhosorkidea on sinänsä hyvin erikoinen kasvi. Miten voikaan yksi kasvi saada niin käsittämättömän suosion? Jokaisessa mainoksessa, lehtisessä, sisustuskuvassa Tarjoustalosta tv-sarjoihin komeilee tuo Phalaenopsiksen hybridimuoto. Saadessani ensimmäiseni noin kymmenen vuotta sitten ihastuin kukkaan todella (tuo ensimmäinen ei enää ole tallella) ja se oli yllätys yllätys - ensimmäinen orkideani. Nykyään minulla on niitä neljä. Ne eivät ole suosikkejani lainkaan - kylläsyyhän sitä mitä parhaimpiin biiseihinkin jos ne soivat ihan joka paikassa. Hoidan niitä silti rakkaudella, ja kukinto on aina ihana 'yllätys'.
Se miksi kirjoitan näistä perhosista nyt tänne, on vasta saamani pienenpieni keiki eli poikanen. Lähes heti istutettuani sen hieman huonoon kasvuseokseen (saniasjuurikuituni oli loppu joten vain kaarnaa, rahkasammalta, hieman lehtiä, lantarakeita) se rupesi pukkaamaan kukkavanaa. Niin pienenä! Juuri istutettuna! Ei voi kun ihmetellä phaleonopsiksen kasvuvoimaa. Saa nähdä jaksaako se avata nuppunsa ja minkä värisiä ne sitten ovat.
Näitä perhosorkidea-hybrideja minulla on nyt neljä, ja todella toivon, ettei tulisi enää yhtäkään. Puhtaan luonnonlajin kyllä huolisin orkideaikkunalleni koska vaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti