Verililjapuu & traakkipuu

Tänään halusin esitellä Agavaceae - heimon kasvini. Tuohon sukuun kuuluu monta tunnettua ja yleistä huonekasviamme - agaavet, pullojukat, anopinkielet - ja hampaat, jukat, sekä minultakin löytyvät traakkipuu ja myös ei-ihan-niin-tunnettu verililjapuu (huom. cordline-suku sijoitettiin aikaisemmin Liliaceae-heimoon) .
Traakkipuuta kutsutaan myös lohikäärmepuuksi (Drakaina =kreikaksi lohikäärme) ja vanha taru kertookin lohikäärmeiden ja norsujen taistellessa lohikääremeenveren roiskuneen traakkipuihin.

Traakkipuuni Dracaena concinna eli Traakki on ainoa kasvi joka sijaitsee kotonani hieman ikkunaa kauempana. Tämä johtuu oikeastaan siitä syystä, että sain sen ystävältäni aika lailla nahistuneena ja kärsivänä ja epäilin kykyjäni saada se voimaan paremmin. Varsinkin kun kasvitaitoni on enemmän kallellaan ihan erityyppisiin (lue kukkiviin:-) kasveihin. Itselleni epätyypillisesti en edes aluksi perehtynyt kasvin taustoihin ja hoitoon, lukaisin vaan Esko Puupposen Harrastajan kasvikirjasta (tästä kirjasta kirjoitan varmasti joskus toiste enemmän) nopeasti hoito-ohjeet. Aamuisin tehdessäni tavanomaista kasvien tarkastus- ja suihkutuskierrosta suihkuttelin Traakkiakin oikein reilusti. Kastelin vain välillä, mutta silloin runsaasti. Yllätyksekseni huomasin kasvin viihtyvän. Se rehevöityi, lehtien väri jotenkin syveni ja sitten kasvi kasvatti uuden 'tupsun' (mikäköhän tälle olisi oikea termi...). Nyt huomasin viikko sitten taas uuden tupsun! Nyttemmin olen sitä mieltä, että kasvin kasvutapa on todella mielenkiintoinen. Reunimmaiset lehdet aina tippuvat ja tekevät kasvin varteen hauskan ikään kuin suomuisen kuvion. Nyt päivien lyhennettyä olen huomannut lehtikärkien hieman kellastuneen, täytynee etsiä Traakille valoisampi paikka. Se saa kyllä mielestäni runsaasti hajavaloa, mutta liian vähän aikaa päivässä.

Verililjapuuni Cordyline fruticosa (syn. C.terminalis) on mielestäni kaunis. Se kasvattaa hauskasti lehtiään spiraalimaisesti, samalla kun pituutta tulee hiljalleen lisää. Omani lajiketta en tiedä mutta kasvi on siitäkin syystä hauska, että eri ikäiset lehdet ovat eri väriset. Minulla ainakin vanhemmat lehdet ovat syvän tummanpunaiset, kun taas nuoret lehdet hieman laikukkaat, jopa pinkit. Lehden reunoja kehystää fuksianpunainen raita. Samoin kun traakilla, alimmat lehdet varisevat jättäen suomuisen rungon. Verililjapuu voi kukkiakin, mutta se ei kirjojen mukaan ole helppoa. Saa nähdä miten käy. Pidän puuta valoisassa, mutta kesällä suojasin paahteelta. Sumuttelen muutaman kerran päivässä ja reilusti - kasvi tuntuu pitävän siitä. Pölyjä en ehdi päivittäin lehdiltä pyyhkiä, mutta välillä vien kasvin suihkuun. Nyt olen siirtynyt jo varovaisempaan kasteluun, mutta kasvi ei ainakaan vielä lepää - saa nähdä rauhottuuko kasvu kun olen nyt vähän alentanut huonelämpöä ja vähentänyt kastelua. Kannattaa laittaa puu mahdollisimman kauas patterista, koska kuivassa ilmassa lehdenkärjet kellastuvat enemmän. Tykkään yleensä selvittää kasvieni nimet myös muilla kielillä, ja verililjapuulla onkin hauska englanninkielinen nimi Ti plant.